Kolmen sukupolven kesäretki Vähäkankaan kylänraitille
Aurinkoisena kesäpäivänä 21.7.2026 teimme retken Vähäkankaan kylänraitille. Mukana olivat 84-vuotias Raija Hirvensalo, omaa sukua Vähäkangas, Raijan tytär Pia Vuolanto ja Pian tytär Venla Vuolanto. Venla oli tehnyt aloitteen retkestä saadakseen nähdä suvun paikkoja ja kuullakseen suvun tarinoita. Paikan päällä käyminen tuo aina tarinat elävämmin esiin. Mukana oli myös Raijan mies Jorma Hirvensalo. Kylänraitilla seuruettamme opasti Vähäkankaan sukuseuran aktiivi Esko Saari.
Aloitimme retken kävellen Vähäkankaan koululta kyläpuistoon ihaillen vanhoja pihapiirejä. Yksi pihoista oli kyläpuiston läheinen Ali-Kankaan talo, jossa Raija syntyi vuonna 1941. Upeinta entisöityä miljöötä edusti Otontalo, johon pääsimme tutustumaan Leppälöiden ystävällisellä opastuksella. Ravintola-hotelli Lounatuulen lounaan jälkeen kierros jatkui Kankaan hautausmaalle, jonne on haudattu Raijan isovanhemmat Heino ja Anna Vähäkangas (o.s. Porkholma). Raijan vanhemmat Elias ja Sylvi Vähäkangas (o.s. Niemi) on haudattu Kankaan hautausmaan sijaan Ylivieskan kirkon hautausmaalle, samoin kuin Eliaksen vanhemmat Juho ja Liisa Vähäkangas. Sielläkin kävimme päivän päätteeksi.
Pyörähdimme myös Pylvään kylätalolla, jonka pihassa Raija kertoi, että oli ollut siellä hiihtokilpailuissa joskus vuoden 1953 tienoilla. Hän sai palkinnoksi lusikan ja lämmintä mehua. Rannan koululla, jossa Raija tuolloin kävi kansakoulua, hiihtäjä sai vielä munkkipossun ja mehua.
Saaren opastuksen jälkeen kävimme myös Ylivieskan Kaisaniemen alueella, joka on saanut nimensä Raijan äidinäidin Kaisa Niemen mukaan. Siellä suvun mailla Raijakin oli kasvanut. Rannan koululla Raija muisteli käsityöopettajaansa, joka oli kysynyt häneltä joskus oppitunnilla: ”Aiotko hankkia apulaisen?” Ilmeisesti käsityöt eivät menneet ihan opettajan mielen mukaan, vaikka myöhemmin Raija on kunnostautunut käsitöiden tekemisessä (villasukkia taitaa valmistua vuodessa kymmenittäin ja lapsenlapsillekin hän on opettanut monenlaista käsityötä ja askartelua).
Kävimme myös Raijan kotitalon paikalla Junnikalla, jonne oli rakennettu uudet omakotitalot 2000-luvun alussa tulipalossa tuhoutuneen vanhan talon tilalle. Myös Raija ja Jorma olivat silloin mukana taloja rakentamassa. Tätä pihapiiriä myös Pia muisteli siitä säilyneellä koivukujalla, vaikka pihakivi näytti nyt huomattavasti pienemmältä kuin silloin kymmenkesäisenä, kun sillä kiipeiltiin veljien kanssa. Venlan aiempi pohdinta siitä, että Ylivieskassa tuntuu olevan sukulaisia joka nurkan takana, todistettiin, kun koivukujalla satuimme kohtaamaan erään ”lähes sukulaisen”, joka muisti Junnikan talon asukkaineen.
Esko Saaren tuntemus Vähäkankaan kylänraitista ja Ylivieskan nykypäivästä johdattivat hienosti reissua ja veivät meidät myös hämmästelemään Isonevan jättinavettaa. Saaren keskustelut Raijan kanssa olivat meille nuorempien sukupolvien edustajille jännittävää kuultavaa. Olikin hienoa olla kuulemassa, kun kaksi ”kävelevää sukukirjaa” vaihtoi tietoja milloin kenestäkin sukulaisesta tai mistäkin talosta. Raijan ja Eskon yhteenlaskettu tiedon määrä oli valtava ja muistiinpanojakin meille kertyi melkoisesti.
Kirjoittajat
Pia ja Venla Vuolanto