Koonnut Esko Saari
Esajas Efraimin poika Vähäkankaan kalenterissa on kirjoitus v 1878 miksi on tärkeää tietää esi-isistä ja menneistä polvista. Lähinnä Jumalaa meidän tulee kiittää ja esivanhempiamme siitä mitä me olemme ja mitä meillä on omaisuutta, esi-isiämme meidän tulee kiittää viljellyistä pelloistamme raivatuista teistämme järjestetystä yhteiskunnallisista oloistamme, laistamme, sivistyksestämme, uskonnollisesta tiedostamme, kaikki se hyvä mitä nautimme ajattelemattakaan kuinka toisin saattaisi olla. Sitä ovat esi-isät vuosisatojen kuluessa työllä ja vaivalla otsansa hiessä kokoelleet ja sydänverellänsä suojelleet meidän, heidän perillistensä hyväksi. Suomen maa jolla meidän jalkamme astuvat on ääretön hautausmaa jonka hyväksi he eläessään niin hartaasti ovat työtä tehneet.
Monen monta polvikuntaa on näin yksi toisensa perästä on lähtenyt levolle työnsä jälkeen ennen kuin tämä maa ja kansa on tulleet siksi mitä se nyt on. Työ on edennyt hitaasti sillä Suomi on pohjoisimpia maita mitä ihmisen käsi on ikinään saattanut viljavaksi niin viljavaksi että sivistyslaitoksia on kannattanut perustaa. Työ on edennyt hitaasti siitäkin syystä että meidän esi-isillämme ei ollut semmoisia työaseita, työkaluja eikä semmoisia tietoja eikä varoja jommoisia meillä on tätä nykyä käyttää siihen. Sitä suurempi halu meillä pitäisi olla oppia tuntemaan heidän ja sen aikaisen olojensa sekä heidän senaikaisia neuvoja voidaksemme oikein käsittää kuinka suuret haitat oli silloin voitettavana. Ja kuinka suunnatonta kärsivällisyyttä ja pitkää ja vaivalloista työtä entiset ajat vaativat ennekuin tämä maa saatiin asuttavaksi ja viljavaksi jälkeläisille. Kuinka hyvin tämä 137 vuotta sitten tehty kirjoitus sopii tähän päiväänkin.
Sitten keskityn enemmän Vilkunan historiaan. Juho ja Anna Vähäkankaan ainoa tytär Anna-Gretha vihittiin avioliittoon 14.4.1830 22 vuotiaana Pidisjärven Sarjankylästä kotoisin olevan Efraim Kallenpoika Harjun kanssa. Aikakirjoissa kerrotaan Kallenpoikien olevan möreä-äänisiä, suurikokoisia ja villejä. Häät vietettiin Vähäkankaalla. Olihan isä Juho velvoittanut Jakobin, Efraimin ja Emanuelin järjestämään sisarelleen häät. Nuoripari asettui aluksi asumaan Efraimin kotitilalle Sarjankylän Harjuun. Pidisjärvellä syntyi ensimmäinen lapsi Karoliina. 12.4.1834 perhe muutti Ylivieskan Raudaskosken kinkeripiiriin Juvolan tilalle, jossa samanaikaisesti asui Anna-Kreetan veli Fredrik perheineen. Sukunimenä Juvola. Lapsia syntyi lisää Efraim ja Maria. Perhe muutti 16.3.1836 takaisin Pidisjärvelle. Muutosta kertoo Nivalan kirja; ”Tänne latvapurojen vedenjakajalle saapui kesäkelillä 1835 (1836) Efraim Kallenpoika Harju. Hän oli Sarjankylän Harjun poikia ja kuului suureen ja villiksi mainittuun veljessarjaan. — Nuoren emännän perintölehmä ja muutama lammas talutettiin läpi metsien Vilkunoille. Siellä oli tyhjä navetta ja tyhjä tupa. Kun molemmat olivat erittäin ahkeria, emäntä lisäksi lujatahtoinen järjestyksen ihminen, alkoi nyypykki (uudistalo) virkistyä kunnon taloksi.— Anna-Kreeta ja Eppo lunastivat kruununtilan perintötilaksi 16.lokakuuta 1850 ja isossajaossa 1850-luvulla merkittiin rajat ja tehtiin pyykit. Vilkunasta tuli neljännesmanttaalin perintötila n:ro 11 Nivalan kylään. ” Lujatahtoisuudesta kertoo vielä Kustaa Vilkuna kirjassaan Mukana maailmassa seuraavasti; ” Sekä August ja Heikki sattuivat syntymään kesällä (2.7.ja 24.8) mistä vanhaemäntä Anna-Kreeta, työteliäisyydestään tunnettua Ylivieskan Vähäkankaan sukua, sai aiheen moittia miniäänsä Liisaa. Hän näet piti sopimattomana ja uuden ajan veltostumista ilmaisevana seikkana sitä, että talon nuoriemäntä parhaana työaikana asettuu lapsivuoteeseen. — Anna-Kreetan kotitalon pitkistä työpäivistä kerrottiin iloisesti ja tahallaan liioitellen, että kun miehet iltamyöhällä heittivät kintaansa orrelle kuivumaan, ne heiluivat vielä, kun ne aamulla ani varhain nykäistiin jälleen käteen ja että sunnuntaiaamulla kirkkoon mennessä hiusten latvukset olivat vielä märkiä myöhäisen saunassa käynnin jäljiltä.” Isojaon aikaan oli Efraim puhunut ettei oteta maata kovin paljoa kun tulee myös veroja, Anna-Kreeta oli sitten evästänyt Efraimia jakotilaisuuteen lähtiessä että ota vain niinpaljon kuin annetaan, kyllä niiden kanssa pärjätään. Ja niin syntyi neljännesmantaalin tila. Anna-Kreeta oli opettanut lasten lapset lukemaan ja niinpä he saivat, etenkin August, lukea ääneen sen aikaisia postilloja ja kirjoja talonväelle. Perheessä oli kolme tyttöä ja kolme poikaa. Seuraava sukupolven vaihdoksen tullessa oli tytöt muuttaneet pois yksi Töllinperälle, yksi Vuolteenaholle ja yksi Rautojalle. Kusti jäi asumaan Vilkunaan, Mannalle ostettiin Viljamaan tila naapurista ja Heikille Hautalan tila myös naapurista. Kusti sai vaimokseen Liisa Kaarlelan joka tunnettiin jonkin verran taiteellisena ihmisenä. Kusti tunnettiin kovana järjestyksen pitäjänä, olipa hän kerran riitautunut kovasti poikansa kanssa kun olivat jättäneet savenajossa lapiovehkeet lumeen piiloon eivätkä tuoneet niitä aittaan yönajaksi, ne oli pitänyt hakea yötä vasten kotiin. Toinen osoitus kovasta järjestyksestä on oikeuden pöytäkirjoissakin mainittu asia, Venäjällä vaihtui keisari ja kaikkien talollisten piti antaa vala keisarille. Kusti oli kuitenkin niinpaljon isänmaallinen että ei halunnut antaa keisarin valaa. Valatilaisuudessa Knuutin pihassa Nivalassa Kusti oli laittanut seipään päähän kinttaan ja piti sitä ylhäällä, no sehän huomattiin ja Kusti haastettiin käräjille keisarin häväistyksestä. Oikeuslaitos oli silloin paljolti ruotsinkielistä ja käyttivät erikoisia sanoja. Tuomarin mielestä Kustin seiväs asia ei ollut yksistään niin merkittävä että siitä olisi saanut tuomioita aikaan joten hän kysyi Kustilta oliko verot maksettu ajallaan, käyttäen sanaa ulosteot vero-sanan sijaan, Kusti totesi vakaasti että olen minä syöntini syönyt ja juomiset juonut mutta en ole takapuoleni puolesta lukua pitänyt. Valamiehistö totesi Kustin vähämieliseksi ja vapautti kaikista syytteistä. Kustilla ja Liisalla oli kuusi poikaa. Kaksi pojista lähti opiskeleen, Kyösti ja Taneli, Arville ostettiin Seppälä ja Heikille Onnela. Aukusti jäi asumaan kotipaikalle, hän oli myös körttisten saarnamies. Suomessa oli 30-luvulla taloudellisesti kovat ajat ja Aukusti oli lupautunut takaajaksi hyvin monelle naapurille, siitähän seurasi kova velkaantuminen. Talo pelastui poikien Kustaan ja Joosen neuvokkuudella vaikeasta ajasta. Vilkunaan rakennettiin ensimmäinen AIV-torni ja painevedellä toimiva eläinten juottolaitos Nivalaan. Joosen 1. vaimo kuoli 1945 ja jäi viisi pientä lasta, toinen vaimo löytyi pian ja perhe-elämä jatkui. Joosen poika Pekka aloitti tilanpidon pienen lepovaiheen jälkeen 1970-luvulla. Pekan poika Ville jatkaa talonpitoa nyt Vilkunassa. Vilkunan perheet ovat ymmärtäneet talon pitämisen jakamattomana olevan perusedellytys elinkelpoiseen talonpitoon. Vilkunan talo on ollut samalla suvulla nyt 165 vuotta.